Perintöveron asema suomalaisessa yhteiskunnassa

RKP:n uusi puheenjohtaja Stefan Wallin on ehdottanut perintö- ja lahjaveroista luopumista. Ehdotusta on perusteltu tavanomaisilla tuloerojen kasvattamista tukevilla argumenteilla. Ajatusta tukeneet ovat vedonneet esimerkiksi siihen, että perinnöksi tai lahjaksi annettavasta rahasta on maksettu jo vero sitä ansaitessa ja että ”Saahan jokainen käyttää rahansa, niinkuin haluaa.” Tällaiset argumentit osoittavat, ettei niiden esittäjä ole pohdiskellut kovin syvästi perintöveron yhteiskunnallisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia.

Ihmiskunta on jo siitä lähtien, kun kaikkea mitä tuotettiin, ei kulutettu saman tien, pohtinut ongelmaa, mitä tehdä näillä ylijäämillä. Kun omaisuutta on ollut, se on alkanut jakaantua yhteisöissä epätasaisesti ja tämä on tuottanut ongelmia: Alati kasvava osa yhteisöstä on kokenut yhteisön epälegitiiminä, sillä se on turvannut sellaisia omistusoikeuksia, jotka eivät ole pohjautuneet yksilön itsensä tekemään työhön. Periminen on tästä hyvä esimerkki, sillä se keskittää varallisuutta tietyille suvuille ja antaa näiden sukujen yksilöille varallisuutta täysin vastikkeetta ja ilman, että he tekisivät mitään sen ansaitakseen.

Perintöverolla on kaksi keskeistä funktiota: Yhtäältä se on estämässä varallisuuden keskittymistä tietyille suvuille ja niiden edustajille. Tällä on oleellinen merkitys sen kannalta, kuinka oikeudenmukaiseksi kansalaiset tuntevat yhteiskuntansa: Harva katsoo, että yhteiskunta, jossa ihmisen varallisuus ja asema riippuu pitkälti siitä, millaiseen perheeseen sattuu syntymään, on oikeudenmukainen.

Toisaalta perintöverolla on merkitystä myös verokertymän kasvattajana. Sen synnyttämillä tuotoilla kustannetaan meille kaikille ilmaisia palveluita. Näin perintö siirtyy seuraavalle sukupolvelle, kuten on luonnollista. Perintövero auttaa siinä, että perintö ei siirry vain rajatulle määrälle seuraavan sukupolven edustajia, vaan koko sukupolvelle. Näin kaikki seuraavan sukupolven edustajat saavat tasapuoliset mahdollisuudet kasvattaa perintöään niin, että voivat sen jättää vielä suurempana omille lapsilleen.

Perintövero on edistyksellinen yhteiskunnallinen instituutio siinä mielessä, että se pyrkii lievittämään sääntelemättömän taloudellisen toiminnan heikkouksia ja jakamaan resursseja niin, kuin suurin osa ihmisistä kokee oikeudenmukaiseksi, siis tasapuolisesti. Konservatiivinen poliittinen oikeisto, jonka intresseissä on varallisuuden keskittäminen kaikilta harvoille, ymmärrettävästi vastustaa tätä veron muotoa.

Kameleonttimaisesti poliittinen oikeisto kuitenkin väittää olevansa pienen ihmisen puolella, sillä esimerkiksi asuntoja tai autoja perittäessä osa perinnöstä joudutaan usen myymään, jotta perintövero saadaan maksetuksi, vaikka perittävä summa ei olisi kovin suurikaan. Tähän auttaisi esimerkiksi se, että kiinteistöstä, maista tai autoista maksettaisi perintövero vasta, kun ne myydään. Tämän lisäksi perintövero voitaisi myös tehdä progressiiviseksi. Näin ”tavallinen” perinnönsaaja ei kärsisi, jos perinnön veroton osa nostettaisi vaikka 10 000 euroon. Vastaavasti jättimäisiä perintöjä sitten verotettaisi ankarammalla kädellä, niin että perintöveron verokertymä ei ainakaan pienenisi. Suostuisikohan pienestä ihmisestä niin kovin huolta kantava poliittinen oikeisto tähän?

Palaan käsittelemään perintöveroa myöhemmin tarkemmassa yhteiskuntafilosofisessa analyysissa.