Sivut

maanantai 25. helmikuuta 2008

Omituinen kysely


Gallupien pätevyyden kyseenalaistaminen tuntuu olevan melko yleinen huvittelun muoto blogosfäärissä. Yhdyn tähän hurvitteluun ottamalla fokukseen tänään Hesarissa julkaistun gallupin SDP:n kannattajien näkemyksistä puolueen tulevasta puheenjohtajasta ja puolueen linjasta.

Suurin osa SDP:n kannattajista, 63 %, katsoo puolueen nykyisen linjan olevan hyvä. Tämä on jo sinänsä mielenkiintoista. Olisiko kaikkien heidän mielestään sitten eduskuntavaalien tappio selitettävissä aivan muilla syillä, kuin poliittisilla? Harmillisesti tämä kysely ei tavoittanut heitä, jotka ovat aiemmin kannattaneet SDP:ta mutta sittemmin muuttaneet mieltään. Heillä olisi voinut olla enemmänkin sanottavaa puolueen linjasta.

Tulosta voi tosin selittää vaihtoehdottomuus vastausmahdollisuuksissa. Mikäli ei kannata nykyistä linjaa, sitä oli kyselyssä mahdollista muuttaa vain oikealle tai vasemmalle. Mitä tulisi sellaisen henkilön vastata, joka ei hyväksy nykyistä linjaa, mutta jonka mielestä sekä oikealle että vasemmalle siirtyminen ovat liian yksinkertaisia vastauksia? Vastanneista 8 % oli vastannut, etteivät osaa sanoa.

23 % vastanneista katsoo, että SDP:n pitäisi siirtyä poliittisella kartalla enemmän vasemmalle ja 6 % siirtyisi enemmän oikealle. Politiikassa tällaiset metaforat ovat aina hankalia ja erityisen ongelmallisiksi ne tulevat, kun puhutaan yksittäisten puolueiden tai aatesuuntausten sijoittumisesta.

Mikäli sosialidemokratian kannattajien sisällä tahdotaan tehdä näkyviksi eroavaisuuksia, on hahmoteltava uudenlaista poliittista akselistoa vasemmisto-oikeisto-erottelun sijaan. Hedelmällistä aatteelista erottelua voisi syntyä esimerkiksi suhtautumisessa universaaliin vs. syyperusteiseen sosiaaliturvaan, globalisaation hallintaan vs. kansalliseen edunvalvontaan, Yhdysvaltain vetämään vs. YK-keskeiseen ulkopolitiikkaan, julkiseen vs. yksityiseen palvelutuotantoon ja moniin kysymyksiin liittyen esimerkiksi verotuksen painopisteisiin, maatalouteen ja tuotantovälineiden omistukseen.

Blogosfäärissä on esitetty erilaisia näkemyksiä siitä, kuka puheenjohtajaehdokkaista muistuttaa ketäkin poliittiselta profiililtaan ja kuka on missäkin oikeisto-vasemmisto-akselilla. Hesarin tutkimuksen mukaan vasemmalle nojaavien suosikit ovat Erkki Tuomioja ja Tarja Filatov, kun taas oikealle kallellaan olevien kannatus jakaantuu tasaisemmin.

Tuomioja ja Filatov ovat myös kyselyn selkeästi suosituimmat ehdokkaat. Voidaanko tästä kaikesta tehdä johtopäätös, että he erottuvat muiden ehdokkaiden joukosta vasemmistolaisiksi ehdokkaiksi ja että tämä miellyttää valitsijakuntaa ottaen huomioon, että puoluetta veisi vasemmalle noin nelinkertainen määrä ihmisiä verraten niihin, joiden mielestä suunnan tulisi olla oikealle?

1 kommentti:

Johannes kirjoitti...

Monessa suhteessa hieno kirjoitus.

Kommentoin kuitenkin jälleen kysymystä puolueen viemisestä vasemmalle tai oikealle.

En itse halua siirtymää kumpaankaan suuntaan. SDP:n sijoittuminen oikeisto-vasemmisto-akselilla on nykyisellään mitä erinomaisin.

SDP:ssä on silti monia sisältöpoliittisia epäkohtia, jotka näkyivät jo vaalitappiossa, ja joihin nyt tulisi kiinnittää huomiota. Lyhyesti sanottuna, ongelma on ollut a) rohkeuden, b) johdonmukaisuuden puutteessa. On syntynyt eräänlainen paradoksi: on loppuun saakka varottu ärsyttämästä ketään, ja on yritetty kumartaa kaikkia. Seuraus kuitenkin on ollut, että vannoutuneimmiltakin kannattajiltamme on hämärtynyt sosialidemokraattiset tavoitteemme työllisyyden, oikeudenmukaisen tulonjaon ja kansainvälisen solidaarisuuden edistämiseksi.

Ei missään näissä kysymyksissä ole löydettävissä yksinkertaisia ratkaisuja, mutta poliittinen linja edellyttää konkretiaa. Sitä puolueelta on puuttunut.

SDP:n seuraavan puheenjohtajan tulee ennen kaikkea olla poliittisen linjan selkeyttäjä: äänestäjien on saatava tietää, millaiset yhteiskunnalliset tavoitteet tällä liikkeellä on. Sen lisäksi puheenjohtajan on sitouduttava näiden tavoitteiden edistämiseen. Se kysyy luonnetta, koska porvarihallituksen ylimielistä, virkamiesvetoista hallinnointitapaa meillä ei ole varaa jatkaa, kun joskus takaisin hallitusvaltaan pääsemme.