Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) on omaksunut uuden strategian vältelläkseen vastuuta omistaan, ministereidensä ja hallituskumppaneidensa vaalirahoitusepäselvyyksistä. Hän sanoo, että koko suomalainen poliittinen järjestelmä on ajautumassa kriisiin, kun kansalaisten luottamus poliitikkoihin horjuu. Lääkkeeksi Vanhanen tarjoaa yhä vaalirahoitusilmoitusten täydentämistä.
Argumentaatiostrategia on huolestuttava. Vanhanen kieltää itsensä kritisoimisen käyttäen panttivankinaan koko suomalaista parlamentarismia. Tekniikka tunnetaan turvallistamisena. Tietty poliittinen kysymys nostetaan pois politiikan asialistalta turvallisuuteen vedoten. Asiasta keskusteleminen tai vaihtoehtoisten toimintatapojen esittäminen kielletään, sillä niiden väitetään johtavan turvallisuusuhkaan.
Turvallistamista (securitization) on tutkinut erityisesti professori Barry Buzan. Hän katsoo turvallistetun olevan kolmas vaihtoehto politisoidun ja epäpolitisoidun asian rinnalla. Asia politisoituu, kun aiemmin epäpoliittinen asia nostetaan politiikan asialistalle ja siihen vaaditaan julkisen sektorin puuttumista. Esimerkiksi ympäristökysymykset ovat nousseet poliittisiksi kysymyksiksi tällä vuosisadalla. Vastaavasti poliittinen asia voi muuttua epäpoliittiseksi. Valtionvarainministeriö voi ilmoittaa, minkä verran veroja on alennettava ja hyvinvointipalveluja vähennettävä, eikä eduskunta tähän puutu kuin muodollisesti.
Politisoitu asia voidaan muuttaa epäpoliittiseksi myös turvallistamalla. Hyvänä nykyaikaisena esimerkkinä toiminee äärimmilleen viety anti-terrorismilainsäädäntö. Ihmisoikeusloukkauksien rajoilla kulkevia valvontamenetelmiä ei voi kritisoida, sillä kritisoija leimataan välittömästi vähintäänkin epäisänmaalliseksi,koska hän hankaloittaa turvallisuuden takaamista, johon näillä toimenpiteillä pyritään. Hallituksen politiikalle ei ole vaihtoehtoja.
Kuten Buzan asian esittää: ””Security” is the move that takes politics beyond the established rules of the game and frames the issue either as a special kind of politics or as above politics. Securitization can thus be seen as a more extreme version of politicization.” (Buzan, 1998, 23)
Jottei Vanhasen regiimi selviä vaalirahoitusskandaalistaan kuin koira veräjästä, on meidän kiinnitettävä erityistä huomiota tilanteeseen ja Vanhasen argumentaatioon. Suomalainen parlamentarismi, demokratia tai ylipäätään valtio ei ole kohtaamassa mitään eksistentiaalista kriisiä. Demokratiaan kuuluu hyvin keskeisenä osana, että kansalaiset voivat vaihtaa hallitsijoitaan, mikäli epäilevät heidän luotettavuuttaan. Pääministeriä ja hallitusta voidaan vaihtaa aivan hyvin nykyisen järjestelmän sisällä. Se ei vaaranna parlamentaarista järjestelmää, vaan päinvastoin tervehdyttää ja vahvistaa sitä!
Vanhasen argumentaatiotapa on taktisesti älykäs. Osa kansasta pystytään varmasti säikyttämään hiljaiseksi vetämällä yhtäläisyysmerkit pääministerin henkilön ja demokraattisten instituutioiden välille. ”Jos kritisoit minua, kritisoit suomalaista demokratiaa!” Vanhasen esikunnan strategit ovat joko todella taitavia tai todella ylimielisiä. En tiedä, kumpi on huolestuttavampaa.
Myös media, erityisesti sellainen joka saa rahoituksensa yksityisiltä tahoilta, on tuntunut menevän tähän sumutukseen mukaan. Toivottavasti tahattomasti. Vanhasen puheet järjestelmän kriisistä on uutisoitu sellaisinaan, kun analyyttisempi uutisointi olisi vaatinut väitteen purkamista ja vaatinut mediaa kysymään, miksi Vanhanen väittää hänen hallituksensa arvostelun olevan myös demokratian arvostelua.
Onko vaalirahoitusskandaali sitten heikentänyt ihmisten luottamusta poliittiseen järjestelmään tai poliitikkoihin? Eikö joku tosiaan aiemmin tiennyt, että yrityselämä rahoittaa mielellään porvarillisia puolueita ja nämä puolueet tekevät sellaista politiikkaa, joka miellyttää yritysten omistajia? Tai oliko jollekin epäselvää, että keskustalla on jotain tekemistä maanviljelijöiden edunvalvonnan ja verokevennysten kanssa?
Epäluottamus kohdistunee pikemminkin yksittäisiin poliitikkoihin, puolueisiin ja hallitukseen, kuin järjestelmään tai poliitikkoihin sinänsä. Suurin osa eduskuntavaaliehdokkaista, saati muusta poliittisesta eliitistä kuten presidentistä, ei saanut vaalirahoitusta suursijoittajien epämääräisiltä yhdistyksiltä, MTK:lta tai muilta vaalirahoitusskandaaliin sotkeutuneilta tahoilta.
Buzan, Barry. Security: A New Framework For Analysis. 1998. Boulder. Rienner.
2 kommenttia:
Kiitokset hyvästä kirjoituksesta tähän väliin. Turvallistaminen on tietysti ollut osa suomalaista poliittista kulttuuria jo pitkään. Kuten Suomen Kuvalehti juuri männäviikolla meille muistutti, kaikenlainen vasemmistolainen politikointihan on viime kädessä ollut vuodesta 1918 lähtien tuolloin verellä lunastetun itsenäisyytemme häpäisemistä.
Valkoista Suomeakin vahvempi konsensus on tietenkin nykyään poliittisen järjestelmämme vakaus ja lahjomattomuus. Hallitusten vakaus ja etujärjestöjen ja yritysten toiminnan rajoittamattomuus ja ennustettavuus on kaikille puolueille elinehto, sillä jos pelkän "politiikan" sallittaisiin horjuttaa sitä voisi muodostua kuva, että demokratiamme on muutakin kuin väline tämän vakauden ylläpitämiseen.
On luultavasti aivan totta, että muut kuin nimetyt keskustalaiset tuskin ovat sotkeutuneet tähän nimenomaiseen skandaaliin. Eri asia, ja nimenomaan mainitsemiini systeemisiin tekijöihin liittyvä asia, on sitten, katsooko oppositio tehtäväkseen käyttää luottamuspulaa hyväkseen hallituksen kaatamiseen vai astua pääministerin itselleen vesille laskemaan turvallistamisveneeseen ja keikuttaa sitä mahdollisimman vähän. Pääoppositiopuolue SDP on tänään isänmaallisesti valinnut jälkimmäisen.
Kiitos itsellesi kommentista. Hyvä esitys siitä, kuinka turvallistaminen näkyy todella syvällä suomalaisen politiikan toimintalogiikassa.
Tässä näkyy jonkinlainen rationalistinen, konsensus-hakuinen politiikka, joka on hyvin muutosvihamielistä. Se perustuu käsitykselle yhtenäisestä kansasta, jossa kaikki ovat samaa mieltä asioista ja tekevät työtä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Järjestelmässä tosin yhdet ihmiset tekevät työt ja toiset korjaavat voitot, mutta jos joku tuo tämän epäkohdan esille, hän on järjestelmän kannalta vaarallinen kapinallinen, rikollinen tai kommunisti.
Opposition, ja tarkoitan oppositiota laajassa mielessä, kaikkina niinä ihmisryhminä jotka esittävät vaihtoehtoisia poliittisia toimintatapoja, toiminta pitäisi ymmärtää valtion olemassaoloa uhkaavan sijaan sen olemassaoloa stabiloivana tekijänä. Suomessa tarvittaisiin ajatusta hallitusta vastustavasta ja siten valtiota auttavasta oppositiosta; "Her Majestys loyal opposition"
Lähetä kommentti