Minua ärsyttää trendinomaisesti levinnyt tapa uutisoida poliitikkojen elämästä oikeastaan kaikkea muuta mahdollista, kuin politiikkaa. Minusta nähden kansalaisten kyky arvioida kriittisesti valitsemiensa ja poliitikkojen tekemisiä kärsii, jos heille ei välitetä tietoa politiikasta, vaan kaikesta muusta. Tämä on ongelma demokratian reflektiivisyyden kannalta. Kohujutut siitä kuka on lähennellyt ketäkin ja kuka söi rapuja kenen kanssa ja kuka maksoi ohjaavat yleisön huomion pois oleellisesta. Tällainen uutisointi perustuu useimmiten populismiin ja herravihaan!
Nyt julkisuudessa paljon aiheellista huomiota saaneet vaalirahoitusepäselvyydet ovat kuitenkin jo niin suuri asia, että sillä on merkitystä myös asioiden ja poliittisen järjestelmän kannalta. Ongelmaa ei liene syytä vähätellä, vaan sanotaan se suoraan. Vaalirahoitusepäselvyydet osoittavat, että Suomessa voi sopivalla summalla ostaa itselleen poliitikkoja ja ostaa itselleen sopivaa politiikkaa. Vai luuliko joku tosissaan, että yritykset ja yhdistykset ihan vain huvikseen käyttävät vaalikampanjoihin suuria summia, koska tykkäävät demokratiasta niin paljon?
Homma lähti liikkeelle Timo Kallin (kesk.) ilmeisen tarkoituksellinen huijaaminen vaalirahoitusselvityksen kanssa. Hän sanoi suoraan jättäneensä osan rahoituksesta ilmoittamatta, vaikka se on lain vastaista, koska siitä ei ole odotettavissa rangaistusta. Ymmärrän kyllä, että politiikassa on usein kyse rajan hakemista laillisuuden ja laittomuuden välillä, eivätkä lait ole yksiselitteisiä. Mutta tuollainen toiminta ei ole mitään politiikan taitoa, se on sikamaisuutta!
Seuraavaksi Kainuun Sanomat tiesi kertoa, että myös ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) oli jättänyt ilmoittamatta neljä huomattavaa kampanjansa rahoittajaa. Sitten pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) meni myös lankaan. Ehdittyään ottaa kantaa kiistellyn Vihdin Ideaparkin rakentamisen puolesta, kävi ilmi, että hanketta ajava yrittäjä Toivo Sukari on epämääräisen Kehittyvien maakuntien Suomi ry:n kautta rahoittanut myös Vanhasen kampanjaa tuntuvilla summilla. Ja pääministeri ottaa kantaa kauppakeskuksen rakentamisen puolesta, kas kas perhanaa!
Kun vaalirahoitussekoilujen laajuus alkaa vähitellen paljastua, tuntuu Vanhasen ehdotus vaalilahjoitusten euromääräisestä rajoittamisesta paitsi riittämättömältä, myös suorastaan typerältä! Hänellä luulisi olevan melkoisen paljon tietoa siitä, kuinka helppoa tuollaisten rajoitusten kiertäminen on. Jo nyt olemassa olevan lainsäädännön tarkoitus on, ei suoranaisesti kieltää, mutta tehdä tiettäväksi vaalikampanjoiden lahjoittajat. Ja jos tämä laki tuntuu olevan yleinen naurunaihe kansanedustajien keskuudessa, mitä hyödyttää lain muuttaminen niin, että suuret yksittäiset lahjoitukset kielletään?
Yritysten ohella myös järjestöt osaavat hyödyntää politiikan ostamista tuloksekkaasti. Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK rahoitti keskustalaisten ja kokoomuslaisten vaalikampanjoita noin 40 000 eurolla. Kuinka ollakaan, vaalien jälkeen samat puolueet muodostivat hallituksen ja ovat tarjonneet tuntuvia veronalennuksia maata ja metsää omistaville ihmisille. Loistava sijoitus MTK:lta! Politiikan ostaminen on näköjään tuottavampaa ja voitot tuloutettavissa nopeammin, kuin pyramidihuijauksissa!
Tilaustyönä tehtävä politiikka on omiaan vähentämään kansalaisten luottamusta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, poliitikkoihin ja ylipäätään demokratiaan. Mikä järki on äänestää, jos yhden ihmisen harkittu ääni on merkityksetön suurten mainoskampanjoiden ratkaistessa vaalin lopputuloksen? Demokraattisista vaaleista tulee helposti pelkkä formaliteetti. Tietyin väliajoin vaalit pidetään, mutta ehdokkaaksi asettuminen ja kampanjointi on niin kallista, että suuria pääomia omistavat voivat sanella vaalin lopputuloksen. Demokratian ydinajatus ei toteudu, kun vallanpitäjät voivat vaalikaudesta toiseen tehdä ihmisten enemmistön tahdon vastaista politiikkaa.
3 kommenttia:
Hyvä kirjoitus. Ei lisättävää.
Timo Kalli palautti tukiaan takaisin, kun ei kehdannut julkistaa tukijoitaan. Mitä lie naistenhakkausyhdistyksiä siellä ollut taustalla.. Eduskuntavaaleissa ehdokkaat luultavasti ainakin jonkin verran valikoivat tukijoitaan, mutta entäs kuntavaaleissa?
"Vaalirahoituksen läpinäkyvyydessä tärkeintä on, ettei synny epäasiallisia sidonnaisuuksia. Sellaisia ei voi syntyä, jos ei tiedä, mistä rahat ovat tulleet", Lehtomäki sanoo. (hs.fi)
Että mitä? Siis läpinäkyvyys on yhtä kuin rahoituslähteen pimitys? Jos ehdokas itse ei tiedä rahojensa alkuperää, niin ei siitä tule tietämään julkisuuskaan. Missä vaiheessa Suomessa on voinut alkaa kelvata ministeriksi tällaisilla näkemyksillä?
Eduskunnan suurin puolue on siis Kehittyvien maakuntien Suomi. Sukarin "politiikka" on kyllä varsinaista peliä, hän rahoitti kaikkia kolmea suurta puoluetta mitä ilmeisimmin siksi, että tuleva hallitus olisi hänelle kiitollisuudenvelassa poliittisesta koostumuksestaan huolimatta.
Pääoma ei edes leiki poliittista neutraaliutta - ne kansalaiset leikkivät sitä sen puolesta, jotka uskovat sinisilmäisesti että liike-elämä toimii automaattisesti kansan ja kansakunnan parhaaksi (esim. "kilpailukyvyn" kautta) vailla poliittisia puoltoja.
Pääoma mobilisoitui II maailmansodan jälkeisen pitkän kompromissikauden jälkeen poliittisesti turvaamaan oman koskemattomuutensa kautta läntisen maailman ja on nyt kasvanut maailman vahvimmaksi luokkaliikkeeksi. Sen olemassaoloa ja luokkakompromissin 1990-luvun laman jälkeistä murtumista ei osata nähdä etenkään keskustavasemmistossa kautta vasemmistopuolueiden, vaikka korkea aika olisi.
Lähetä kommentti