Palveluiden universaalisuus

Alkuviikosta osallistuin SDP:n työntekijöiden neuvottelupäiville, jotka pidettiin Polvijärvellä, Huhmarin lomakeskuksessa. Tapahtuma oli erinomainen tilaisuus toimijoille eri puolilta Suomea tavata toisiaan ja keskustella kunnallisvaalien valmisteluista oman kunnan ulkopuolella. Käsittelimme myös valtakunnallista kampanjaa kunnallisvaaleihin ja puolueen tulevaisuuden visioita. Aikaa oli lisäksi ideologiseen keskusteluun.

Täytyy sanoa, että tapahtumasta jäi todella voimautunut fiilis! Uusi puoluejohto, puheenjohtaja Jutta Urpilainen ja puoluesihteeri Ari Korhonen ovat päässeet työhönsä hyvin kiinni ja eteenpäin mennään johdonmukaisella ja pitkäjänteisellä toiminnalla. Urpilainen kiteyttää tämän hetken tilanteen hyvin: Sosialidemokraattiset arvot ovat suomalaisten parissa valtavan suosittuja, mutta niitä edistävä sosialidemokraattinen puolue ei ole. Mikäli Suomessa tehtävän politiikan tahdotaan olevan äänestäjäkunnan enemmistön tahdon mukaista, on SDP:n kirkastettava imagoaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion kehittäjänä.

Ideologinen keskustelu käynnistyi ajatuksesta maksuttomasta päivähoidosta. Vaatimuksen legitiimiydestä vallitsi kattava yksimielisyys. Suomessa esikoulu, peruskoulu, toisen asteen koulutus ja korkeakoulut ovat maksuttomia. Maksuton päivähoito on johdonmukainen jatke tälle politiikalle.

Olen saanut itse huomata mielenkiintoisen piirteen esikoulusta nyt, kun oma poikani Riku on aloittanut esikoulun. Maksuton esikoulu koskee vain puolta päivää. Jos vanhempi on päivätöissä, hän joutuu pitämään lastaan esikoulun lisäksi toisen puolen päivää päivähoidossa. Ja tämä esikoulua täydentävä päivähoito maksaa ainakin Jyväskylässä melkein saman verran, kuin kokopäiväinen päivähoito. Kas kas

Maksutonta päivähoitoa on kritisoitu siitä, että se hyödyttää suurituloisia, sillä pienituloisilla on jo nyt päivähoitomaksun nollaluokka (jonka porvarihallitus tosin yritti poistaa). Nykyinen päivähoitomaksujen porrastus on joka tapauksessa hölmö, sillä se asettaa saman maksun vanhemmalle, jonka tulot ovat 2 000 euroa, kuin 10 000 euroa kuussa.

Taloudellisesti porrastetut palvelumaksut ovat ylipäätään ongelmallisia, sillä ne luovat kaksinkertaisen progression ihmisten tulonmuodostukseen. Siis ansaitessaan lisää rahaa, ihminen joutuu paitsi maksamaan korkeampaa veroa, myös korkeampia palvelumaksuja. Tällainen luo kannustinloukkuja, joissa ihmisen työpanoksen kasvu ja siitä seuraava tulojen lisääntyminen ei realisoidu niin, että hänellä todella olisi enemmän rahaa käytettävissään.

Päivähoidon maksuttomuus on universaalia, kaikki maksavat palveluista yhtä paljon. Univeraaliuden etuna on ennakoitavuus sen suhteen, kuinka paljon ihmisen tulojen kasvu vaikuttaa hänen käytettävissä oleviin tuloihinsa Se myös purkaa tehokkaasti kannustinloukkuja ja näin antaa positiivisen kannusteen työntekoon.

Yhteiskunnan toiminnan universalisoimisessa univeraalit palvelut ovat tärkeä asia ja niitä on puolustettava. Samaan aikaan olisi hyvä pohtia myös universaaleja tulonsiirtoja. Pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluu ajatus, että mikäli ihminen ei voi hankkia elantoaan tekemällä työtä, yhteiskunta takaa hänelle tietyn tulotason. Miksi tämän tulotason pitäisi riippua siitä, miksi henkilö ei voi hankkia elantoaan työnteolla?