Hinta hiljaisuudelle

(Odottakoot petrodiktaattorit vielä hetken)

Eilen Helsingin Sanomissa oli pari mielenkiintoista kirjoitusta, jotka koskivat vesiskoottereita. Yrjö Rouhe ihmetteli, miksi vesiskootterit tulkitaan kulkuneuvoksi, vaikkei sillä mennä minnekään ja mikseivät viranomaiset puutu norpan pesimäalueille metelöintiin. Jarmo Tapaninen taas kyselee, miksi yksi vesiskootteroija saa metelillään häiritä satoja mökkiläisiä. Miettimisen arvoisia kysymyksiä molemmilla herroilla.

Suoraviivainen ratkaisu olisi kieltää vesiskootterit yhtä kaikki. Harvalle tulisi ikävä. Vesiskootteri aiheuttaa toki hupia kuljettajalleen, mutta vastaavasti melun muodossa haittaa kaikille lähelle sattuville. Mutta kuinka mitata, paljonko on vesiskootteriajelun huvi suhteessa sen aiheuttamaan haittaan? Periaatteessa paras tapa tähän olisi hintamekanismi. Jos vesiskootteriharrastaja on valmis maksamaan huvistaan kaikille kuuloetäisyydelle joutuville heidän vaatimansa hinnan ja silti päristelemään, ei tähän tarvinne puuttua.

Käytännössä tämä on tietysti mahdotonta. Kun hintamekanismi ei pysty toimimaan, on tilanteen korjaaminen julkisen vallan toimesta perusteltua. Yksi, ehkä helpoin, tapa tehdä tämä olisi verottaa teknisiä laitteita niiden aiheuttaman melun mukaan, esimerkiksi suhteutettuna niiden tehoon. Tämä antaisi laitevalmistajille ja kuluttajille kannustimen kehittää hiljaisempia laitteita. Vesiskoottereita kohtaan tunnettu vihamielisyys varmasti laantuisi, jos ne eivät pitäisi niin pahaa ääntä. Tämä tuskin on teknisesti mahdotonta, tai edes erityisen vaikeaa.

Vesiskootterit eivät ole ainoa esimerkki, jossa hintamekanismin pettäminen johtaa siihen, että monet kärsivät yhden pitämästä hauskasta. Myös renkailla kulkevat liikennevälineet tuntuvat pitävän sitä kovempaa ääntä, mitä pienemmälle määrälle matkustajia ne on tarkoitettu. Miten voi olla mahdollista, että koko perheen kuljettava auto on käytännössä äänetön verrattuna 40-kiloista teiniä kuljettavaan kevytmoottoripyörään, saati isomahaista ja pitkäpartaista ukkelia kuljettavaan Harley Davidsoniin?

Ilmastotietoisuuden eteneminen on johtanut siihen, että esimerkiksi autojen verottamista niiden kasvihuonekaasupäästöjen mukaan pidetään luontevana. Myös melusaaste on saastetta ja ihmisiä joukkona on suojattava vastuuttomilta yksilöiltä. Niin kauan kuin hintamekanismi ei pysty korjaamaan “melumarkkinoita” tasapainoon, on verotusta käytettävä takaamaan suurin mahdollinen hyvinvointi suurimmalle mahdolliselle määrälle ihmisiä.

Olen aikasemmin kirjoittanut hiljaisuudesta otsikoilla Hiljaisuutta, pyydän! ja Kevään kunniaksi melusaastetta kanssaihmisille