Kävimme heinäkuun loppupuolella Riku-pojan kanssa vierailemassa Kööpenhaminassa ja Malmössä. Tanska tuntui varmalta valinnalta matkakohteeksi, sillä sitä ja Kööpenhaminaa erityisesti on kehuttu lapsiystävälliseksi. Matka sujuikin oikein rattoisasti.
Itäisemmissä maissa matkailuun tottuneelle hintataso Skandinaviassa on toki kallis ja rahan käytön suhteen täytyy olla suunnitelmallisempi. Myös työn kallis hinta näkyy. Aivan joka paikkaan täytyy jonottaa, koska työntekijöitä on töissä mahdollisimman vähän. Tämä oli silmiinpistävä ero verrattuna esimerkiksi Budapestiin, jossa työvoimaa käytettiin jopa tuhlaillen.
Kristianiakin vaikutti rauhalliselta alueelta, joskaan en tiedä suositellaanko sitä nähtävyydeksi lasten kanssa matkustavalle. Nopeasti sain sen vaikutelman, että alueella asuu siellä jo pitkään asuneita ja melko tavanomaista perhe-elämää viettävät perheet, ja toisaalta nuorempi polvi, joka on siellä lähinnä bilettämässä.
Malmö on mielenkiintoinen paikka, sillä se on käynyt läpi raa´an rakennemuutoksen, mutta vaikuttaisi nyt selvinneen siitä. Malmön talous perustui pitkään teollisuuteen ja erityisesti laivanrakennukseen. Kaupunki kasvoi, mutta 70-luvulla alkaneiden vaikeuksien jälkeen asukasluku aleni sulkeutuvien tehtaiden ja kasvavan työttömyyden myötä. Kun nopeasti kasvava työttömyys yhdistetään siihen, että Malmö on ilmeisesti Ruotsin maahanmuuttajarikkain kaupunki, on yhtälö tiettyihin sosiaalisiin konflikteihin valmis.
Nyttemmin Malmö on luonut nahkansa ja asukasluku on taas saavuttanut 70-luvun huipun. Uuteen menestykseen vaikuttavia tekijöitä ovat ilmeisesti ainakin Euroopan integraatio, korkeakoulutus Malmössä ja läheisessä Lundin kaupungissa, sekä Juutinrauman silta. Vajaat 10 prosenttia Malmön asukkaista työskenteleekin Kööpenhaminassa.
PS: Huomioi Esa Suomisen hyvä pohdiskelu punaviheryhteistyöstä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti