Hollannin hallitus on ilmoittanut, että se aikoo nostaa prostituoitujen alaikärajan nykyisestä 18 ikävuodesta 21:een. Päätöstä on perusteltu sillä, että 21-vuotias pystyy punnitsemaan paremmin valmiuttaan työskennellä kyseisessä ammatissa, kuin 18-vuotias.
Perustelu on hyvä ja humaani, mutta herättää myös periaatteellisempaa pohdintaa. Moderniin yhteiskuntaan kuuluu oleellisesti elinkeinon vapaus, jonka yksi osa on oikeus valita vapaasti ammattinsa. Poikkeus tähän sääntöön voidaan suvaita vain erityisen painavasta syystä.
Prostutioituna työskenteleminen jättää yksilöön leiman ja uravalintaa voi olla myöhemmin vaikea selittää tulevalle työnantajalle tai puolisolle. Mutta johtuuko tällainen leima muusta, kuin yhteiskunnan moralistisista asenteista? Jos näin on, eikö pitäisi mieluummin pyrkiä purkamaan nämä asenteet, kuin rajoittaa ihmisten oikeutta valita ammattinsa?
Suomessa samanlainen päätös, jonka Hollannin hallitus teki, olisi mahdoton. Täällä prostituution juridinen asema on epämääräinen, joten siihen liittyvät kysymykset on painettu keskustelun harmaalle alueelle. Jos prostituutio määriteltäisiin lailliseksi ja luvanvaraiseksi elinkeinoksi, se mahdollistaisi alan sääntelyn esimerkiksi ikärajojen, terveystarkastusten ja minimipalkkojen muodossa.
Henkilökohtaisesti unelmoin maailmasta, joka on täysin vapaa prostituutiosta. Siinä maailmassa prostituutio kaikkine vääryksineen on hävitetty historialliseksi reliikiksi, muiden ihmiskunnan hairahdusten joukkoon. Tämän haaveen saavuttamiseksi tarvitaan voimakkaita ja määrätietoisia politiikkoja. Olen kirjoittanut tästä aiemmin otsikolla Kahdesta suunnasta prostituutiota vastaan.
