Sivut

maanantai 30. toukokuuta 2011

Terveinen Tahrir-aukiolta


Mielenosoittajia pylvään päällä
 Kävin Kairossa katselemassa, mitä Tahrir-aukiolla tapahtuu. Aukiosta on tullut ikään kuin Lähi-idän viime aikojen tapahtumien keskus, joka olemassaolollaan muistuttaa siitä, että kansat voivat yhteisen tahtonsa löytäessään vapauttaa itsensä diktatorisista hallitsijoistaan. Uudistusmieliset muissa arabimaissa kuten Libyassa, Syyriassa ja Jemenissä seuraavat aukion tapahtumia tarkkaan etsien merkkejä omasta tulevasta kohtalostaan.

Tulen aukiolle perjantaina 25.5. Tuolle päivälle on suunniteltu suurmielenosoitusta, ”Toista vihan päivää.” Ensimmäisenä kiinnitän huomiota aukion ystävällismieliseen ja karnivalistiseen tunnelmaan. Ihmiset hymyilevät ja pitävät hauskaa, kuin oltaisiin festareilla ja lavoilla olisi bändejä poliittisten palopuhujien sijaan. Ulkomaalaisena olo on tervetullut: Ihmiset huutelevat ”Welcome to Egypt”. Yksi pojista maalaa käteeni Egyptin lipun vesiväreillä.

Lippuja aukiolla näkyy paljon

”Kaikki voi muuttua muutamassa minuutissa” varoittelee useampaan kertaan muuan tapaamani miekkonen, joka kertoo olevansa lomaa viettävä armeijan erikoisjoukkojen sotilas. ”Ins`allah kaikki menee rauhallisesti. Mutta olen kuullut aukiolle olevan tulossa myös henkilöitä, joiden tavoitteena on aiheuttaa epäjärjestystä” hän kertoo. Mustafaksi esittäytynyt lomaileva sotilas myös sanoo tunnistavansa aukion yleisön joukosta monia poliisin asiamiehiä, jotka ovat soluttautuneet mielenosoittajien pariin.

Egyptin lippuja näkyy paljon, jokaisella näyttäisi olevan omansa. Egyptiläiset ovat silmin nähden ylpeitä vallankumouksestaan, joka on koko kansan vallankumous. Paljon näkyy myös Libyan kapinalippua, sillä aukion egyptiläiset sympatiseeraavat libyalaisia kapinallisia. Koko kansan vallankumouksesta kertoo myös, että aukiolle kokoontuu väkeä monista eri kansanryhmistä, nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia.

Nainen pitää puhetta, mies heiluttaa lippua

Kun ihmisten kanssa juttelee vallankumouksesta ja perjantain mielenosoituksesta, kaikki kertovat tarinan vähän eri tavalla. Tässä näkyy vallankumouksen tämän hetken suuntaa hakeva tila. Kaikki tukevat vallankumousta, mutta heillä on kovin erilaiset näkemykset siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Muslimiveljeskunta ilmoittikin jo, ettei se osallistu enää Vallankumouksen nuorisoliiton (Coalition of the Youth of the Revolution) toimintaan ja kehotti kannattajiaan olemaan osallistumatta perjantain mielenosoitukseen.

Jotkut järjestön jäsenet kuitenkin osallistuivat, vaikkakin yksityishenkilöinä eivätkä Muslimiveljeskunnan edustajina.

Armeijan, Muslimiveljeskunnan ja uudistusmielisten vallankumouksellisten koalitio on muutenkin hajoamassa liitoksistaan. Armeija on vastannut valtaapitävää sotilaskomiteaa kritisoineisiin julisteisiin pidättämällä niiden levittäjiä. Tämä taas on johtanut vastalauseiden ryöppyyn vallankumouksellisten pääasiallisessa toimintaympäristössä, Facebookissa.

Naiset ovat pukeutuneet valkoiseen symboloidakseen
valkoisia vaatteita,joihin Hosni Mubarakin vaimo joutuu
pukeutumaan vankilassa

Suojellakseen liittoa ja estääkseen mahdolliset konfrontaatiot armeijan ja mielenosoittajien välillä armeija ilmoitti, ettei se valvo järjestystä perjantain mielenosoituksessa, vaan siirsi järjestysvallan vallankumouksellisten itse muodostamille komiteoille. Käytännössä tämä tarkoittaa nuorista miehistä koostuvia ad hoc-ryhmiä, jotka tarkastavat Tahrir-aukiolle tulevat aseiden varalta.

Minäkin kuljen näiden komiteoiden tarkastusten läpi. Pojat ovat innokkaita, mutteivät ammattilaisia. Halutessani voisin helposti kuljettaa aukiolle aseen tai pommin.

Mustafan pelkäämiä levottomuuksia ei perjantain toisena vihan päivänä esiintynyt, vaan mielenosoitus sujui rauhallisesti. Osallistujamäärä ei tavoittanut odotettuja miljoonia, vaan noin 200 000 mielenosoittajaa saapui aukiolle.
Vallankumouksessa ei ole kyse vain leivästä
Suomessa vallankumouksen motiivit on ehkä uutisoitu liian paljon materialistisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Esimerkiksi tässä Ylen uutisessa kommentaattori toteaa "Köyhät ja kouluttamattomat massat äänestävät vatsallaan, ja Muslimiveljeskunta lupaa leipää. Harva välittää demokratiasta".

Totta kai Egyptissä on äärimmäistä köyhyyttä, mutta tämä ei ole riittävä selittävä tekijä ihmisten poliittiselle käyttäytymiselle. Mubarakin hallintokin tarjosi jonkinlaisen elintason. Tässä vallankumouksessa on myös kyse ylpeydestä ja halusta olla osa Suurta Tarinaa, tammikuun 25. päivän vallankumousta.
Yleisesti mielenosoittajien parissa oli tyytymättömyyttä entisen presidentin, Hosni Mubarakin, ja hänen vaimonsa sekä poikiensa oikeudenkäyntien hitautta kohtaan. Toinen turhauttava asia oli sotilaskomitean epädemokraattisiksi koetut toimet, kuten mielipiteenvapauden rajoittaminen.


Hirttoköysi Mubarakin kuvan ympärillä

Vallankumous on toki egyptiläisten oma ja maan asioista päättäminen kuuluu heille. Ensimmäisen kysymyksen suhteen toivoisin egyptiläisille kuitenkin kärsivällisyyttä. Seuraamalla Mubarakin oikeudenkäynnissä mahdollisimman huolellisesti oikeusvaltion periaatteita – samoin kuin säästämällä ex-presidentin barbaariselta kuolemantuomiolta – uusi regiimi osoittaisi olevansa legitiimimpi, kuin edeltäjänsä. Ilmaisunvapauden suhteen Egyptissä on paljon opittavaa pitkän epävapaan ajan jälkeen. Armeijan on muistettava, että se voi säilyttää legitimiteettinsä kansan silmissä vain suojelemalla ilmaisunvapautta, ei rajoittamalla sitä.

Ei kommentteja: