Arto Arvonen esitti mielipidekirjoituksessaan (Kauppalehti 11.4.) kaupan suuryksikön alarajan määrittelemistä 5000 neliöön. Kirjoitus ansaitsee muutaman vasta-argumentin.
Arvonen on oikeassa siinä, että suurissa kaupoissa tuottavuus on parempi. Toisin sanoen ne työllistävät vähemmän myyjiä ja muuta työvoimaa suhteessa liikkeen myyntiin. Verokertymien kannalta tämä taas tarkoittaa juuri päinvastaista, kuin Arvonen väittää. Pienissä kaupoissa suurempi osa tuotoista maksetaan palkkoina, joita verotetaan. Vastaavasti työllisyyden paraneminen vähentää julkisen sektorin menoja.
Voi olla myös totta, että kuluttajien tottumukset ovat aiempaa yksilöllisempiä. Millä logiikalla Arvonen siis väittää, että kaikki tahtovat asioida hehtaarihalleissa? Yksilöllinen asiointikokemus syntyy pienistä, erikoistuneista liikkeistä, joissa henkilökunta on erikoistunut omalle alalleen.
Kauppojen suuryksiköt voivat pitää hintatasoa alhaisena suhteessa pienempiin kauppoihin (joskin Suomessa ruoka on eurooppalaisittain huippukallista), mutta se ei johdu kilpailusta, kuten Arvonen väittää, vaan siitä että suuret marketit voivat teettää osan kaupan töistä asiakkaillaan. Suurten yksiköiden hallitsemassa tilanteessa kilpailu on tehotonta, koska markkinoille tullakseen tarvitsee suuren pääoman. Kilpailu toimii parhaiten lukemattomien pienten liikkeiden markkinoilla, joille voi tulla pienelläkin pääomalla.
Päästöjen vähentämisen kannalta malli, jossa jokainen kuluttaja ajaa omalla autollaan markettiin, on järjetön. Ekotehokkaampaa on, että logistiikkaketju toimittaa tuotteet mahdollisimman lähelle loppukuluttajaa. Näin mahdollistetaan se, että mahdollisimman moni voi hoitaa päivittäiset ostoksensa täysin ilman autoa.
Työvoimapulaa on ennustettu niin kauan, kuin olen osannut julkista keskustelua seurata. Sen ajankohta on aina siirtynyt eteenpäin, mutta todellisuudessa Suomi kärsii massatyöttömyydestä. Työttömien määrä lähentelee kolmea sataa tuhatta. [Tänään 23.4. julkaistun työ- ja elinkeinomisteriön tiedon mukaan maaliskuun lopussa työ- ja elinkeinotoimistoissa oli yhteensä 287 000 työtöntä työnhakijaa. Se on 40 900 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.] Tällaisessa tilanteessa on mieletöntä järjestellä kaupan rakennetta niin, että kauppa työllistäisi mahdollisimman vähän ihmisiä.
Mielipidekirjoitus on julkaistu hieman lyhennettynä Kauppalehdessä 23.4.2013 [vaatinee sisällön käyttöoikeuden]
Olen kirjoittanut aiheesta laajemmin otsikolla Kauppojen aukioloajat ja työllisyys
 |
| Kaupan rakenne tulee suunnitella niin, että saamme työpaikkoja, ei parkkipaikkoja |
Arvonen on oikeassa siinä, että suurissa kaupoissa tuottavuus on parempi. Toisin sanoen ne työllistävät vähemmän myyjiä ja muuta työvoimaa suhteessa liikkeen myyntiin. Verokertymien kannalta tämä taas tarkoittaa juuri päinvastaista, kuin Arvonen väittää. Pienissä kaupoissa suurempi osa tuotoista maksetaan palkkoina, joita verotetaan. Vastaavasti työllisyyden paraneminen vähentää julkisen sektorin menoja.
Voi olla myös totta, että kuluttajien tottumukset ovat aiempaa yksilöllisempiä. Millä logiikalla Arvonen siis väittää, että kaikki tahtovat asioida hehtaarihalleissa? Yksilöllinen asiointikokemus syntyy pienistä, erikoistuneista liikkeistä, joissa henkilökunta on erikoistunut omalle alalleen.
Kauppojen suuryksiköt voivat pitää hintatasoa alhaisena suhteessa pienempiin kauppoihin (joskin Suomessa ruoka on eurooppalaisittain huippukallista), mutta se ei johdu kilpailusta, kuten Arvonen väittää, vaan siitä että suuret marketit voivat teettää osan kaupan töistä asiakkaillaan. Suurten yksiköiden hallitsemassa tilanteessa kilpailu on tehotonta, koska markkinoille tullakseen tarvitsee suuren pääoman. Kilpailu toimii parhaiten lukemattomien pienten liikkeiden markkinoilla, joille voi tulla pienelläkin pääomalla.
Päästöjen vähentämisen kannalta malli, jossa jokainen kuluttaja ajaa omalla autollaan markettiin, on järjetön. Ekotehokkaampaa on, että logistiikkaketju toimittaa tuotteet mahdollisimman lähelle loppukuluttajaa. Näin mahdollistetaan se, että mahdollisimman moni voi hoitaa päivittäiset ostoksensa täysin ilman autoa.
Työvoimapulaa on ennustettu niin kauan, kuin olen osannut julkista keskustelua seurata. Sen ajankohta on aina siirtynyt eteenpäin, mutta todellisuudessa Suomi kärsii massatyöttömyydestä. Työttömien määrä lähentelee kolmea sataa tuhatta. [Tänään 23.4. julkaistun työ- ja elinkeinomisteriön tiedon mukaan maaliskuun lopussa työ- ja elinkeinotoimistoissa oli yhteensä 287 000 työtöntä työnhakijaa. Se on 40 900 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.] Tällaisessa tilanteessa on mieletöntä järjestellä kaupan rakennetta niin, että kauppa työllistäisi mahdollisimman vähän ihmisiä.
Mielipidekirjoitus on julkaistu hieman lyhennettynä Kauppalehdessä 23.4.2013 [vaatinee sisällön käyttöoikeuden]
Olen kirjoittanut aiheesta laajemmin otsikolla Kauppojen aukioloajat ja työllisyys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti