Puolueiden piilorahoituksesta suoraan tukeen

Kuntatasolla puolueiden rahoitus on heikkoa. Niitä tulisi
rahoittaa mieluummin suoralla tuella, kuin puolueveron kautta

Puolueiden haukkuminen ja niiden kaikenlaisen rahoituksen leikkaamisen vaatiminen ovat helppoja tapoja kerätä poliittisia irtopisteitä. Mutta kunnallisella tasolla puolueiden tehtävä on kanavoida kuntalaisten mielipiteet osaksi kunnan päätöksentekoa. Siksi puolueiden kunnallista toimintaa on tuettava jollakin tavalla.

Nykyinen järjestelmä on ongelmallinen epäsuoruuden ja avoimuuden puutteen vuoksi. Kunta maksaa kokouspalkkioita luottamushenkilöille kokouksiin osallistumisesta ja heidät nimittäneet puolueet keräävät osan palkkioista omiin kassoihinsa. Tämän ”puolueveron” suuruus vaihtelee, mutta enimmillään sitä saa kerätä 30 % bruttopalkkiosta.

Puolueveron perintä vaihtelee puolueittain ja kunnittain. On tavallista, että puolueet pyytävät luottamushenkilöiltä tarvittavat valtakirjat ennen heidän nimittämistä luottamuspaikkoihin ja kunta perii puolueveron palkkiosta samaan tapaan, kuin muutkin verot. Luottamushenkilö maksaa palkkioistaan siis paitsi sivutuloveroa verottajalle, myös puolueveroa puolueensa kunnallisjärjestölle. Tyypilliselle kokouspuurtajalle ei kokouspalkkioista suoraan sanottuna jää käteen juuri mitään.

Järjestely aiheuttaa joskus skismaa ja epäselvyyksiä puolueorganisaation ja sen jäsenten välillä. Mutta tapa on hankala myös sellaisen kuntalaisen näkökulmasta, joka tahtoisi tietää, kuinka suuri osa kunnan rahoista menee minkäkin puolueen toiminnan rahoittamiseen. Jotta tämän tiedon saisi selville, olisi laskettava kaikki puolueen asettamat luottamushenkilöt ja heidän käymiensä kokousten määrä.

Läpinäkyvämpää olisi rahoittaa puolueiden kunnallista toimintaa suoraan, eikä kierrättämällä kunnallista tukea luottamushenkilöiden puolueveron kautta. Reiluinta olisi rahoittaa kunnallisjärjestöjä sen mukaan, kuinka monta valtuutettua niillä on kunnanvaltuustossa. Suurempien kuntien ryhmiä rahoitettaisiin enemmän kuin pienten ja oma minimirahoitus olisi myös sellaisille ryhmille, jotka eivät saaneet lainkaan ehdokkaitaan valituiksi.

Kunnille tällainen rahoitusjärjestely voidaan tehdä kustannusneutraaliksi siten, että rahoitus tulee valtion kassasta. Kunnat jatkavat samojen kokouspalkkioiden maksamista kuin ennenkin, mutta luottamushenkilöt vapautetaan puolueveron maksusta.

Puolueveron poistaminen vähentäisi painetta kokouspalkkioiden korottamiseen ja kannustaisi kuntalaisia osallistumaan kunnalliseen päätöksentekoon. Samassa kokouksessa istuvat luottamushenkilöt saisivat palkkionsa samansuuruisina, riippumatta siitä, minkä puolueen mandaatilla he kokouspöydän ääressä ovat.

Yhteenvetona siis kuntien menot pysyisivät samoina, luottamushenkilöiden käteen jäävät tulot paranisivat, puolueiden kuntatason tulot pysyisivät suunnilleen samoina ja puoluerahoituksen avoimuus selkiytyisi, kun puolueverojen kautta maksettava ”piilopuoluetuki” maksettaisiin suoran tuen kautta. Minun mielestäni tähän suuntaan kannattaa mennä – silläkin uhalla, että populistit pääsevät huutelemaan yksinkertaistuksia puoluerahoituksen turmiollisuudesta.