Kansalaisaloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi – miksi en allekirjoita?

Asevelvollisuuden lakkauttaminen olisi hätiköintiä,
mutta se on päivitettävä 2000-luvulle

Sukupuolten välinen tasa-arvo on terveen yhteiskunnan välttämätön piirre. Vahvin argumentti, jolla nykyisen asevelvollisuuden voi osoittaa tulleen tiensä päähän, onkin sen räikeä epätasa-arvo. Hyvässä yhteiskunnassa kaikilla kansalaisilla on samat oikeudet ja velvollisuudet. Mitään sellaista lainsäädäntöä ei tule hyväksyä, joka määräisi yhdelle ihmisryhmälle tietyt oikeudet ja velvollisuudet, mutta toiselle toiset.

Joskus yhteiskunta voi kuitenkin tulla sokeaksi omien instituutioidensa eriarvoistaville vaikutuksille. Arvostan suuresti ajattelijoita, jotka pystyvät havaitsemaan tällaiset tasa-arvon sokeat pisteet ja ryhtyvät toimiin niiden poistamiseksi. Asevelvollisuuden lakkauttamista ajavan kansalaisaloitteen suurin ansio onkin tasa-arvo-ongelman tekeminen näkyväksi. Nyt kukaan ei voi enää sulkea silmiään ja väittää, ettei vain miehiä koskeva asevelvollisuus olisi yksiselitteistä epätasa-arvoa.

Nykyisen asevelvollisuuden epätasa-arvoisuus ei kuitenkaan ole riittävä perustelu koko instituution lakkauttamiseksi. Suomi, kuten kaikki muutkin maat, tarvitsee armeijan. Maanpuolustukseen käytettäviä rahamääriä ei ole haluja kasvattaa. Puolustusvoimien toimintakykyä on heikennetty jo riittävästi, pahempaan ei missään tapauksessa pidä mennä. Tähän yhtälöön palkka-armeijaan siirtyminen sopii huonosti.

Sen sijaan asevelvollisuus on korvattava yleisellä kansalaispalveluksella, joka koskee kaikkia sukupuolesta riippumatta. Aseellinen palvelus olisi vain yksi vaihtoehto, kuinka kansalaispalveluksen voisi suorittaa. Sodan rinnalla ikäluokkaa koulutettaisiin valmistautumaan myös ympäristökatastrofeihin, väestönsuojeluun, öljytuhojen torjuntaan, kyberturvallisuuteen ja niin edelleen. Sitä, kuinka suuri osuus ikäluokista koulutettaisiin mihinkin tehtäviin, voitaisiin vaihdella tilanteen mukaan.

Tällainen malli takaisi sen, että Puolustusvoimilla on riittävästi materiaalia, josta valita soveltuvimmat varusmiehiksi ja upseerikoulutukseen. Se myös mahdollistaisi varautumisen moniin muihin riskeihin, kuin sotilaallisiin. Lisäksi se vahvistaisi sukupuolten tasa-arvoa ja voitaisiin kytkeä nuorisotakuuseen niin, että kansalaispalvelus tukisi ikäluokkien kouluttautumista tai työllistymistä ja ottaisi kopin väliinputoamisriskissä olevista nuorista.

Kansalaisaloitteen kannattajat perustelevat sukupuolten välisen epätasa-arvon lisäksi aloitetta sillä, ettei valtion tulisi voida määrätä kansalaisiaan pakkotyöhön. Näkökulma on ymmärrettävä, mutta toimiva yhteiskunta joutuu asettamaan jäsenilleen velvoitteita. Kansalaispalvelus olisi velvoitteena hyvä, koska se koskisi kategorisesti kaikkia yhteiskunnan jäseniä, eivätkä sitä pääsisi pakoon ovelimmatkaan verojen välttelijät. Palvelus olisi myös mahdollista suunnitella niin, että se auttaisi kansalaista antamalla hänelle kokemusta ja lisäämällä hänen osaamistaan.

Yleinen asevelvollisuus on minusta myös hieno vastavoima luokkayhteiskunnalle. Syntyperä määrää paljon ihmisen mahdollisuuksia Suomessa. Rikkaaseen perheeseen syntyneellä lapsella on pienenä hienommat lelut ja muodikkaammat vaatteet. Opiskeluaikana rikkaaseen perheeseen syntyneelle ostetaan kämppä ja sen jälkeen pääsee töihin faijan firmaan. Asunnon osto on paljon helpompaa, kun on rikkaat takaajat. Mutta armeijassa raha ei auta eteenpäin. Jokainen saa samanlaisen rynnäkkökiväärin ja maastopuvun, olipa syntynyt köyhäksi tai rikkaaksi.

Asevelvollisuuden lakkauttaminen olisi hätiköintiä, mutta vanha instituutio täytyy päivittää nykyaikaan. Sukupuolten roolit eivät ole enää samat, kuin sotien välillä, jolloin asevelvollisuus otettiin käyttöön. Kansalaispalvelus olisi asevelvollisuuden 2000-luvun versio, joka olisi paitsi päivitys, kytkisi maanpuolustuksen ja kriiseihin varautumisen muutenkin kiinteämmin yhteiskuntaan.

Olen kirjoittanut asevelvollisuudesta aiemmin otsikolla Vihreiden asevelvollisuuskanta puutteellinen